Jos Arttu Järvisalo ei ole töissä, hänet löytää suurella todennäköisyydellä metsästä. Tuupovaarassa syntynyt Järvisalo ei suurkaupungeista perusta, vaikka hän on asunut elämänsä aikana niin San Franciscossa kuin Bangkokissa.

”Luontosuhde näkyy arjessani vahvasti. Vietän liki kaiken mahdollisen vapaa-ajan ulkona, vaellan, melon ja istun tulilla. Mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän huomaan vetäytyväni luonnon helmaan”, Järvisalo naurahtaa.

Nykyään Järvisalo asuu Joensuussa ja työskentelee psykiatrisena sairaanhoitajana oikeuspsykiatrisella osastolla ja ratkaisukeskeisenä lyhytterapeuttina. Jos päässä pyörivät ajatukset ja arjen paineet vaivaavat, on luontoon hakeutuminen Järvisalon mukaan hyvä idea.

”Saamme koko ajan enemmän näyttöä siitä, että vahva luontosuhde edistää ihmisen hyvinvointia. Metsässä liikkuminen voi laskea verenpainettasi ja rauhoittaa mieltäsi”, Järvisalo kertoo.

”Mindfullness on muotitermi, jota viljellään vähän joka paikassa. Vaikken hypetyksestä perusta, on ajatuksessa järkeä. Uskon vahvasti siihen, että jos elämä on liian helppoa, se ei ole palkitsevaa. Ihmisellä pitää olla tekemistä. Kun vaellat luonnonpuistossa tai istut illalla tulilla liekkejä katsellen – silloin keskityt ainoastaan siihen missä olet ja mitä teet. Se on mindfullnessia parhaimmillaan”, hän painottaa.

Luonnollinen hautausmaa vetosi pragmaatikkoon

Järvisalo edistää päivätyönsä ohella myös luonnollisen hautauksen rantautumista Suomeen.

”Tuntuu kummalliselta, että ihmisen kuollessa hänen mukanaan haudataan maaperään luontoon kuulumattomia aineita”, Järvisalo pohtii.

”Vaikka olemme täällä Itä-Suomessa aika konservatiivisia, niin ekologisuus ja luontoarvot kiinnostavat yhä useampia. Rohkaistuin mukaan edistämään luonnollisten hautausmaiden tuomista Suomeen kuultuani kuinka paljon niitä on ympäri Eurooppaa”, hän kertoo.

Järvisalo tähdentää, ettei luonnollinen hautausmaa ole mikään uusi asia. Esimerkiksi Iso-Britanniassa on satoja luonnollisia hautausmaita. Hollannissa niitä on tällä hetkellä yhdeksäntoista ja useampi uusi on suunnitteilla.

”Minua viehättää ajatus viimeisestä leposijasta, joka muuttuu aikanaan luonnonpuistoksi, eikä miksikään energiametsäksi”, Järvisalo sanoo.

”Jos joku jälkeläiseni haluaa minua muistella jahka aika minusta jättää, niin hän voi sitten tehdä sen luonnon helmassa. Mielessäni on samanlainen maisema kuin missä mielelläni vapaa-ajallani vaellan: linnut laulavat, jänikset loikkivat, kaikki aistit kohtaavat luonnon monimuotoisuuden – eikä suurkaupungin hälinästä tai torjunta-aineista ole tietoakaan”, hän kuvailee.

Järvisalo myöntää olevansa hyvin käytännönläheinen ihminen. Pragmaattinen elämänasenne ohjaa hänen kaikkia valintojaan.

”Aion itse tehdä hautaustestamentin, ihan käytännön syistä. Lapset ja puoliso tietävät silloin varmasti, mikä isän tahto oli, eikä asiasta tarvitse murehtia”, hän toteaa.

”Ainahan se on iso kriisi, kun läheinen kuolee. Mutta me kaikki kuitenkin kuolemme aikanamme. Uskon, että läheisten surun prosessointi helpottuu ainakin vähän, jos heidän ei tarvitse tehdä päätöksiä siinä surun keskellä. Kaikki on valmiina hautaustestamentissa: Isä haudataan Ikilehtoon, luonnolliseen hautausmaahan, jonka hän on auttanut tuomaan Suomeen. Voivat sitten hautausjärjestelyjen sijaan keskittyä vaalimaan positiivisia muistoja, kaikkea sitä hyvää mitä koimme yhdessä”, Järvisalo sanoo.