Ympäristö ja luonnonsuojelu ovat aina olleet Dalva Lamminmäelle tärkeitä arvoja. Metsään hän ei mene nauttimaan hiljaisuudesta, vaan elämän äänestä: ”Kun olet itse metsässä aivan hiljaa, kuulet kuinka joka paikassa ripisee ja rapisee. Ja jos menet makaamaan maan tasoon niin siellähän kuhisee, napsuu ja surisee – luonnon kiertokulun kuulee ja aistii joka solullaan.”

Pitkään päihdetyöntekijänä toiminut Lamminmäki on koulutukseltaan sekä ympäristönhoitaja että Itä-Suomen yliopistosta valmistunut perinteentutkija. Tulevaisuudessa Lamminmäki aikoo panostaa myös tohtorintutkintoon. Suunnitteilla on väitöskirja suomalaisesta saunakulttuurista.

Lamminmäki päätti lähteä Ikilehdon toimintaan mukaan, koska Ikilehto tavoittaa hänelle tärkeitä arvoja. Hän toivoo Ikilehdon toimivan muun muassa uutena keskustelunavauksena kuolemankulttuurista.

”Minusta olisi tärkeää poistaa tabu kuolemasta puhumisesta. Hyvästä elämästä puhutaan niin paljon, miksi emme puhuisi myös hyvästä kuolemasta? Siitä, kuinka voimme pitää huolta tulevaisuudesta, missä emme itse ole enää läsnä. Minulle on todella tärkeää, että Ikilehto muuttuu aikanaan suojelumetsäksi”, hän kuvailee.

Suomalaisilla on erityinen suhde metsään

Lamminmäki korostaa, että myyttinen maisema ja erityinen suhde metsään liittyy vahvasti kansanperinteeseemme.

”Metsä on ollut meille selviytymisen lähtökohta – ja vanhoissa uskomuksissa metsä oli myös näkymättömien henkien ja voimien paikka”, Lamminmäki sanoo.

”Entisaikoihin esimerkiksi uskottiin, että kuollessa ihmisen henki siirtyy puuhun. Ennen puun kaatoa oli tapana kopauttaa kirveellä puuta, jotta siinä asuvilla hengillä olisi aikaa siirtyä uuteen puuhun asumaan”, hän jatkaa.

Vielä tänä päivänä kuulee sanottavan, että metsä on suomalaisen kirkko. Luonnon kunnioitus ja luonnonsuojelu ovat monelle arvovalintoja, myös Lamminmäelle.

”Pidän tärkeänä, että teen valintoja, joilla kuormitan luontoa mahdollisimman vähän. Suosin joukkoliikennettä, kierrätän ja mietin materiaaleja tarkasti tehdessäni ostopäätöksiä. Ikilehdossa minua kiehtoo se, että siinä palautetaan luonnon kanssa neuvotteluyhteys, palataan takaisin osaksi luonnollista kiertokulkua”, Lamminmäki kertoo.

Arvopäätös tulevien sukupolvien hyväksi

Lamminmäki uskoo Ikilehdon kiinnostavan ennen kaikkea sellaisia ihmisiä, jotka haluavat tehdä arvopäätöksen siitä, millaisen jäljen he jättävät jälkeensä.

”Olen käynyt Ikilehdosta paljon keskusteluja erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten kanssa. Ikilehto puhututtaa etenkin ihmisiä, joille ympäristöarvot ovat tärkeitä ja jotka miettivät myös läheistensä hyvää pitkälle tulevaisuuteen. Monet arvelevat seuraavien sukupolvien arvostavan valintaa, jonka he ovat tehneet luonnon ja ympäristön hyväksi valitessaan Ikilehdon”, hän sanoo.

Ikilehdon ensimmäinen luonnollinen hautausmaa on Kolin Räsävaaralla, kansallispuiston kupeessa. Lamminmäen oma toive on, että hänen tyttärensä ja mahdolliset lapsenlapsensa voivat tulevaisuudessa muistella äitiä ja mummua Kolin huipulta käsin, katsellen kaunista maisemaa.

”En halua hautapaikkani olevan tietty piste, jonne pitää mennä sytyttämään kynttilä tai tuomaan kukkia, vaan haluan elää muistona maisemassa. Kolin huipulla kun katselee ympärilleen, näkee silmänkantamattomiin vihreää metsää, järviä ja saaria, upeaa Suomen kansallismaisemaa. Kun tyttäreni on siellä, hän tietää, että tämän äiti halusi minun näkevän.”

​
Kuva: Carlos M. Gárate