Luontosuhde muodostui Stephanie Sinclair-Lapille tärkeäksi osaksi elämää jo hänen lapsuusmaisemissaan Espoon Nuottaniemessä.
”Kotitalomme oli kauniilla kallioisella tontilla mäen laella, kivenheiton päässä venerannasta. Äitini ja samalla tontilla asuva ukkini olivat innokkaita puutarhanhoitajia, jotka kilvoittelivat keskenään siitä, kenen kukkapenkistä kohosi kesän kaunein väriloisto”, kertoo Sinclair-Lappi.
”Pidin pienestä pitäen luontopäiväkirjaa, johon kokosin tutkimuksia ja kuvia kasveista, eläimistä ja mielenkiintoisista luonnonilmiöistä. Olin aikamoinen luontonörtti”, hän muistelee.
Sinclair-Lappi on asunut Suomessa melkein koko ikänsä.
”Olin vaihto-oppilaana teininä ja aikuisiällä olen asunut muutaman vuoden Iso-Britanniassa, mutta muutoin olen viihtynyt visusti täällä Suomessa. Isäni oli Yhdysvalloista, mutta äitini puolelta olen neljännen polven espoolainen, mikä lienee aika harvinaista”, hän naurahtaa.
Vuonna 2020 Sinclair-Lappi muutti perheineen Joensuuhun aviomiehensä kotiseudulle.
”Merenrantaa ikävöin aika ajoin, mutta onneksi täällä Itä-Suomessa luonto lumoaa niin monin eri tavoin, ettei merenkaipuuni ylly liian kovaksi – ja pääseehän junalla kätevästi Etelä-Suomeen sukulaisia, lapsuudenystäviä ja merenrantaa moikkaamaan”, hän pohtii.
Luonto hoivaa surevaa
Sinclair-Lappi on nyt muutaman vuoden ajan luotsannut luonnollisen hautausmaan tuomista Suomeen.
”Välillä harmittaa, etten muista tarkasti, mistä ajatus alun perin lähti. Muistan puhuneeni ideasta mieheni kanssa jo vuosia sitten Turun Taivassalossa. Hänen edesmennyt tätinsä piti siellä lähiseudulla vuosikymmeniä arvostettua hautaustoimistoa. Se oli niin tunnettu, että Aku Ankassakin viitattiin kerran hautaustoimistoon nimiväännöksellä mieheni tädin yrityksestä”, Sinclair-Lappi kertoo.
”Asuimme muutaman vuoden Iso-Britanniassa lastemme ollessa pieniä ja siellä oli lukuisia luonnollisia hautausmaita. Ne olivat lohdullisen kauniita ja levollisia paikkoja. Siellä ajatus viimeistään kypsyi mielessäni. Päätin tarttua rohkeasti ideaan ja tuoda luonnolliset hautausmaat myös meille Suomeen”, hän sanoo.
Sinclair-Lappi kertoo luonnollisen hautausmaan edustavan hänelle ennen kaikkea paikkaa, joka auttaa surun kohtaamisessa.
”Jokainen kokee surun omalla tavallaan. Sanotaan, että aika parantaa haavat. Minusta luonto tekee sen”, hän pohtii.
Lohtua velvollisuuksien sijaan
Ikilehto palvelee paitsi vainajien omaisia, myös ihmisiä, jotka haluavat helpottaa läheistensä taakkaa ja hoitaa omaan hautaukseensa liittyvät päätökset itse.
”Ikilehdon voi valita itse itselleen. Läheisten ei tarvitse tehdä päätöksiä, huolehtia maksuista tai käydä hoitamassa hautapaikkaa, kun kaikki on hoidettu jo valmiiksi. Ikilehdon ajatuksena on tuoda läheisille lohtua luonnon helmassa velvollisuuksien sijaan”, Sinclair-Lappi sanoo.
Sinclair-Lappi muistuttaa, ettei kaikilla ole kuollessaan lähiomaisia. Ja vaikka ystäviä jäisi suremaan, voi hautausjärjestelyihin ryhtyminen tuntua heistä vaikealta tai jopa tahdittomalta.
”Hoitotahdon voi kirjata omakantaan, missä se säilyy tallessa vaikka vuosikymmeniä. Kuka tahansa voi halutessaan sopia Ikilehdon kanssa omien arvojen mukaisesta hautauksesta luonnolliseen hautausmaahan. Tällöin asia ei jää viranomaisten kontolle tai ystävien taakaksi.”
Ikilehto merkitsee valinnanvapautta
Ikilehdon ensimmäinen luonnollinen hautausmaa sijaitsee Kolilla, aivan kansallispuiston vieressä.
”Ikilehdossa on valoisaa koivikkoa, vehreää havumetsää ja suloinen soliseva puro. Vainajille voidaan istuttaa oma puu – ja häntä voidaan muistaa esimerkiksi linnunkoto-muistouurnalla, tai sirottelemalla paikalle alueelle ominaisia villikukan siemeniä”, Sinclair-Lappi sanoo.
”Minusta jokaisella ihmisellä tulisi olla oikeus ja rauha surra omalla tavallaan. Minulle Ikilehdon luonnollinen hautausmaa edustaa myötätuntoa, rauhaa ja valinnanvapautta.”
Luonnollisen hautausmaan tuominen Suomeen kiinnostaa monia. Ikilehdosta kertoessaan Sinclair-Lappi on keskustellut lukuisten ihmisten kanssa siitä, kuinka he haluaisivat tulla muistetuksi.
”Monilla meistä on syvällä sisimmissään ajatus siitä, mikä tuntuu itselle oikealta ratkaisulta. Joillekin se on perinteinen arkkuhautaus, komea hautakivi rivissä muiden kanssa ja 25-vuoden hautapaikkasopimus. Minulle ajatus vehreästä metsästä ja linnunkoto-muistouurnassa asuvista kuusitiaisista tuntuu läheisemmältä – samoin tieto siitä, että aikanaan jokainen Ikilehto muuttuu suojelumetsäksi.”
